Samoin kuin edellisessä postauksessa, vapaapaini on edelleen tauolla eli treenaamaan ei vielä pääse. Painimaan tekisi jo kovasti mieli, mutta vielä pitää malttaa, jotta uusilta ongelmilta vältytään. Kuntoutus on muuten lähtenyt ihan hyvin ja aikataulussa mennään, mikäli loukkaantumisille edes ikinä voi asettaa kovin tarkkaa aikataulua.
Lue tästä postauksesta lisää kuntoutumisen kulusta ja siitä, missä nyt mennään!
Vapaapaini on laji, jossa liikkuvuus on olennaisessa osassa
Painissa liikkuvuus on kaikki kaikessa, sillä laji vaatii toimivan yhdistelmän voimaa, joustavuutta ja sisua. Olkapääleikkauksen suurin ongelma ei olekaan itse olkapää ja lihaksen parantuminen vaan se, että vanha liikkuvuustaso saadaan palautettua. Ilman kunnon liikkuvuutta riskit uudelle loukkaantumiselle ovat suuret ja kontaktilajin omaisesti painissa lihaksiin, luihin ja niveliin kohdistuu kovia iskuja, joten lajiharjoittelua ei pääse tekemään ennen kuin kaikki on varmasti kunnossa.
Minun kuntoutukseni etenee ihan hyvin ja liikkuvuus on kehittynyt jo paljon. Jatkankin edellisessä postauksessa mainitsemiani yksinkertaisia liikkuvuusharjoitteita yhä edelleen, mutta nyt mukaan on tullut hieman lisähaastetta. Lisäksi mukaan on otettu kuminauha ja sen avulla teen vetoja, työntöjä ja kiertoja. Pääpaino on olkapään liikkuvuudessa, mutta lisäksi mukaan on tullut uusia lihaskuntoa parantavia ja ylläpitäviä harjoitteita tavallisen saliharjoittelun päälle.
Välissä nappasin kolmannen koronan, mutta se oli helppo juttu. Leikkauksen seurauksena kuormitus väheni ja noin kuukausi sen jälkeen aloin kärsiä yläselän kivuista, jotka johtuivat lihasten surkastumisesta. Kipu paheni makoillessa ja pari viikkoa kärsinkin esimerkiksi uniongelmista. Valmentajien ja fysioterapeutin ohjeilla tehdyt selänaktivointiliikkeet auttoivat kuitenkin melko nopeasti ja nyt kivut ovat poissa.
Jatkossa tiedossa treeniä ja fysioterapiaa
Kuntoutus jatkuu nyt sillä, että seuraava fysioterapeutin aika on kuun lopussa. Sitä ennen otetaan röntgen ja käyn leikkaavan lääkärin tarkastuksessa. Lääkärin suositusten mukaan treeniohjelmaa monipuolistetaan ja muutetaan.
Fysioterapiassa käyn hoitavassa sairaalassa eli Pihlajalinnassa, mutta usein mukana on myös oma valmentaja. Näin valmennus on koko ajan tietoinen olkapään kunnosta ja harjoitusohjelma tehdään oikein. Tästä ja muusta tuesta kiitos koko painiyhteisölle.
Myös fysiikkavalmennuksestani vastaava Levi Earl tiimeineen on tehnyt hyvää työtä treeniohjelmien mukauttamisen kanssa. Nyt treenaamisen on keskittynyt ennen kaikkea jalkoihin, mutta ylävartalon kuormitusta lisätään mahdollisuuksien mukaan.
Nyt näyttää siltä, että pääsen tekemään kevyttä tekniikkapainia tammikuun lopulla kisakunnossa olisin maaliskuulla, mutta sen suurempia ajallisia odotuksia tai paineita ei ole. Tärkeintä on hyvä kuntoutuminen. Sitä kohti mennään treenamalla mahdollisuuksien mukaan ja lisäksi käyn painisalilla säännöllisesti katsomassa treenejä ja polkemassa kuntopyörää.