Kuntoutus on alkanut pikkuhiljaa nyt kun leikkaus on jo reilun kolmen viikon takana. Ensimmäiset viikot eivät olleet helppoja, sillä kipu ja sen hallintaan käytetty lääkitys tekivät arjesta hieman hankalaa. Alussa tulikin matalalla kynnyksellä käytyä lääkärissä ja tutkimuksissa, jotta mahdolliset komplikaatiot voidaan sulkea pois ja jotta kuntoutuminen voi alkaa turvallisesti. Ongelmilta vältyttiin ja nyt on jo aika kääntää katseet kohti tulevaa.
Urheilijan kuntoutus on kokonaisvaltainen projekti
Urheilu tällä tasolla vaatii hyvin kokonaisvaltaista elämänhallintaa ja päätöksentekoa. Terveys, hyvinvointi ja esimerkiksi nukkuminen tulee usein priorisoida muiden asioiden edelle. Loukkaantuminen ja siitä palautuminen muuttaakin arjen dynamiikan ja vaikuttaa oikeastaan ihan kaikkeen.
Kuntoutuksen haluaisi olevan nopea projekti. Sitä se ei kuitenkaan aina ole ja aikaa ja kärsivällisyyttä tarvitaan todella paljon. Kaiken kaikkiaan urheilijan kuntoutus, mutta myös kuntoutus noin ylipäätään ovat asioita, joissa riittää vielä opiskelua ja kehitettävää ihan Suomenkin tasolla. Usein leikkauksien jälkihoito ei onnistu odotetulla tavalla
Minun kohdallani kuntoutus on alkanut sillä, että haetaan käden liikkuvuutta takaisin. Leikattu käsi on jäykistynyt todella paljon jo tässä ajassa, sillä alussa sitä ei saanut liikuttaa ollenkaan. Ihan alkuun sainkin vain muutaman venytysliikkeen, joita toistaa monta kertaa päivässä. Näin mennään pari viikkoa, jonka jälkeen liikkeitä lisätään ja niiden vaikeustasoa kasvatetaan. Hidasta, mutta kannattavaa hommaa..
Tässä vaiheessa olen palannut takaisin treeneihin tai oikeastaan en ollut välissä juurikaan pois. Toki tehtävien liikkeiden luettelo on harmittavan lyhyt, mutta esimerkiksi kuntopyörä ja jalkatreenit tuovat vaihtelua ainaiseen venyttelyyn. Painimatolle pääsyä saan odotella vielä pitkään.
Leikkauksesta palautuminen muuttaa paljon
Kuten jo kerroin, leikkaus ja siitä palautuminen vaikuttaa paljon arkeen. Vaikka treeniaikataulut pysyvätkin melko samanlaisina, sillä usein katselemallakin oppii enemmän kuin kotona istuessa, muuttuu arki muuten. Aikaa on enemmän ja toisaalta fyysinen rasitus on paljon pienempää. Leikkauksen seurauksena onkin tullut muita ongelmia.
Esimerkiksi nukkuminen on vaikeaa, kun ei liiku. Selkäkivut ja lihasten surkastuminen vaivaavat, joten särkyjä on muuallakin kuin vain leikatussa kädessä. Paino putoaa, sillä lihasten osuus pienenee ja toisaalta kulutus on pienempää kun ei liiku. Ruokailut ovatkin jonkin verran helpottuneet, sillä ruokaa ei tarvitse niin paljon ja koko ajan. Se ei kuitenkaan ole hyvä pidemmällä aikavälillä.
Hyvä asia on se, että koululle on jäänyt enemmän aikaa. Koululla käynti auttaa myös muuten arjessa, sillä koulussa saa hyvää ruokaa halvalla. Näin ruuanlaiton määrä vähenee. On myös hyvä, että on jotain mihin keskittyä pelkän surkuttelemisen sijaan. Koulunkäynti vaikuttaakin henkiseen hyvinvointiin, joka taas on osa kokonaisvaltaista hyvinvointia.
Painin puolellakaan ei ole ihan tylsää, vaikka matolle ei pääsekään. Painiliiton tehostamisryhmän toiminta on alkamassa ja minun osaltani katseet kääntyvät jo seuraavaan kauteen. Tähän kauteen on turha asettaa liikaa paineita tai odotuksia. Kaiken kaikkiaan kuntoutusjakso näyttääkin muodostuvan hyväksi sekoitukseksi opintoja, painimaailmaa ja muita asioita.
Urheilun rahoitus ei kuulu valtiolle, eikä suomalainen urheilija pääse rikastumaan kuin harvoissa tapauksissa. Näinpä kuntoutumisajalla on hyvä istua alas ja miettiä omaa urheilijabrändiä ja muita itse itsensä markkinointiin liittyviä asioita. Nämä poikivat toivottavasti jossain vaiheessa myös työmahdollisuuksia ja sponsorisopimuksia, mikäli ura muuten urkenee odotetulla tavalla. Seuraavassa postauksessa avaan hieman suunnitelmiani näihin asioihin liittyen!
Ps. Mikäli et ole ottanut tätä blogia seurantaan, voit tehdä sen alareunan palkista antamalla sähköpostisi. Näin saat ilmoituksen kun uusi postaus julkaistaan!
Mukava seurata kuntoutumistasi ja muuta elämänmenoa. Tsemppiä Joona!